Kummasti helpottaa ikäkriisiä kun 18-vuotias siskontyttö lainasi minulta bilevaatteet. Hän tosin käytti sitä paitaa mekkona, kun minun mielestäni se on nimenomaan paita. Liian lyhyt mekoksi, mutta eipä se kai noin nuorella tytöllä haittaa. Mutta ei siis minun vaatekaappini sisältö ihan tähtiluokitusta saanut, vaikka täti olenkin.
Melko varmasti se olikin viimeinen kerta kun sen paitamekkoni näin, sillä tällä hetkellä tuo huoleton kesälomalainen on road-tripillä jossain päin Suomea. Melkein kateeksi käy moinen huolettomuus, vaikka tiedän, etten ihan yhtä huolettomasti osaisi enkä ole osannut nuorenakaan olla. Enää ei oikein voikaan olla. Mutta että viis veisaisi siitä, ettei ole työtä eikä asuntoa ja koulukin on pahasti kesken. Mutta hei, kivaa voi silti aina olla!
Nyt kun reilun viikon leikin täysi-ikäiselle huolettomalle huoltajaa, totesin ettei minusta ole siihen. Eihän aikuista tarvi huoltaa? Jotta tulisi kohdeltuna aikuisena, pitäisi myös käyttäytyä sen mukaisesti. Jos nyt jo unohdin oman käytökseni samassa iässä (joka oli toki vastuuntuntoisempaa), niin mitä sitten 10-vuoden päästä kun oma esikoinen tulee täysi-ikäiseksi. Vatsahaavahan siitä tulee jo tässä odotellessa.
Olin Huolettoman Huldan kanssa sopinut, että hän tulee meille kuuden jälkeen. Minun aikakäsityksessäni kello kuuden jälkeen on siinä kuuden ja seitsemän välimaastossa, ehkä jopa lähempänä kuutta kuin seitsemää. Kun sitten kahdeksan aikaan yritin neitiä tavoitella, hämmästys oli suuri, sillä hänhän oli luvannut tulla kuuden jälkeen. Niin onhan se kymmenen tai 12 myös kello kuuden jälkeen. Tyhmä minä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Rillo hykertelee ilosta jokaisesta kommentista. Kiitos!