perjantai 13. heinäkuuta 2012

Tikkupulla

Jotenkin jos joskus oppisin ymmärtämään lapsen järjenjuoksua, niin olisin viisas. Ja rikaskin luultavasti. Sillä siinä tapauksessa tietenkin tuottaisin tavaraa tai palvelua, jonka jokainen lapsi haluaa.

Mutta siis kun tuota taitoa minulla ei ole, niin pitää vaan hämmästellä. Viikonloppuna mökillä minä päätin leikkiä partiolaista, sen pullantuoksuisen kotiäidin lisäksi siis, ja paistettiin nuotiolla tikkupullia. Lapset olivat aivan innoissaan aluksi, vaikka eivät oikein tienneet mitä tuleman piti. No, eikun taikinat tikunnokkaan ja isukin esivalmistelemalle nuotiolle. Voisin sanoa, että on ihan sekunneissa laskettavissa kuinka kauan ne lapset jaksoivat sitä paistamista.

"Joko saa syödä?"
"Eikö tää nyt oo jo valmis?"
"Mä en jaksa enää!"
"Miksi toi savu menee mun silmiin?"
"Mä haluan sisälle!"

Ja aika pian äitikin oli samaa mieltä! Valmiita ovat, senkun syötte taikinaa.

Tämä ei nyt vielä ollut se juttu, vaan että molemmat oli sanonut isälleen tämän episodin jälkeen, että oli tosi kivaa kun paistettiin sitä tikkupullaa.

Äiti: "WTF?"

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Rillo hykertelee ilosta jokaisesta kommentista. Kiitos!