maanantai 29. huhtikuuta 2013

Murkkupöksyjä ja hamppareita

Kohtasin ostosretkelläni mielenkiintoisen perheen. Äiti, isä ja kaksi poikaa. Pääsin seuraamaan lähes aitiopaikalta tapahtumia, joissa äiti yrittää samanaikaisesti  1) kouluttaa lapsiaan käyttäytymään siivosti, 2) kouluttaa miestään miten hänen pitäisi lapsiaan kasvattaa ja 3) syödä megahampurilaista.

Aitiopaikka oli takuuvarma, sillä kotikokkimme (=minä) oli laiska ja vein Prinsessan hampurilaiselle. Tämä perhe istui sopivan katse- ja kuuloetäisyyden päässä. 

Miettikääpä tilannetta, jossa yksi vilkas poika (noin 4-vuotias) ei halua istua paikallaan syömässä vaan pitäisi samalla nähdä ja tehdä kaikkea muutakin. Toinen vilkas poika (noin 6-vuotias) ei halua syödä ja vähän kiukuttaa sekin, kun ei saanut kaupasta lelua. Isä syö rauhassa vahvasti ruokansa päälle kumartuneena. Vilkas äiti ei pysy penkissään kun pitää koko ajan hakea sitä nelivuotiasta hampurilaisineen takaisin pöydän ääreen, sättiä miestä joka ei tee mitään ja komentaa kuusivuotiasta syömään ja lopettamaan kiukuttelun. Koko tapahtumaketjun ajan äidillä on käsissään jätti-iso hampurilainen, josta hän ottaa suuren suuria haukkauksia. Näkee, että hänellä on melkein vaikea purra kun suussa on niin paljon ruokaa. Puhuminen, saati komentaminen on hankalaa.

Melkein teki mieli mennä komentamaan äitiäkin, että ottaisi vähän rennommin. Ihan vaan, ettei tukehtuisi. Mutta ymmärrän tilanteen. Se hampurilainen olisi kiva syödä edes vähän lämpimänä ja näinhän se hoitui molemmat syöminen ja komentaminen vauhdikkaasti.

Kun sitten lähdettiin jatkamaan matkaa, Prinsessa sanoi, että kylläpä se täti käyttäytyi huonosti kun puhui koko ajan ruoka suussa. Tietenkin huomio kiinnittyi vain tähän äänekkääseen äitiin, ei niihin murkkupöksyisiin poikiin tai turhankin rentoon isään.

Ihmisten tarkkailu on sitten mielenkiintoista. Itse olisin esimerkiksi jättänyt tuon miehen sättimisen vallan tekemättä ja tyytynyt pahoihin silmäyksiin, olettaen että hän tietää mitä minä ajattelen. Ei sekään toimi, mutta eipä näyttänyt se sättiminenkään toimivan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Rillo hykertelee ilosta jokaisesta kommentista. Kiitos!