Turkulaisia tapoja

Meitä on työpaikallani kaksin kappalein Satakunnasta tänne Varsinais-Suomeen ponnistaneita. Ihan vielä saman kylän kasvatteja ollaan, mikä on jälleen osoitus siitä kuinka pieni maailma onkaan. Tätä turkulaista elämänmenoa olen minäkin jo seurannut läheltä yli kymmenen vuotta ja tämä toinen ex-satakuntalainen varmasti 30-vuotta. 

Työpaikalla sitten ryhdyttiin suunnittelemaan iltaa, joka vietettäisi vahvasti jokilaivoilla istuen. Alkusuunnittelussa osallistujia oli innokkaat 15. Pikkuhiljaa porukka väheni kahdeksaan. Kuinka ollakkaan kun päivä lähenee, ei meitä osallistuja ole kuin kaksi ex-satakuntalaista. Moneen kertaan on muistutettu ja varmisteltu, oltu innostuneita. Mutta sitten tapahtuu jotain, ja se siitä.

En nyt sen kummemmin kiinnittänyt asiaan huomiota, mutta tuttavani huomautti, että ainahan turkulaiset tekee niin. On innoissaan osallistumassa mukaan, eikä yleensä edes ilmoita (tai sitten viime tipassa) ettei pääse osallistumaan.

Kotona ilmoitin, että lähden työkavereiden kanssa jokilaivoille. Mulla on sitten tasan yksi työkaveri ilmeisesti. Joku poisjääneistä ehdotteli jotain toista päivää, että sitten mennään. Joo, ihan sama. Siellä me taas oltaisi satakuntalaiset keskenämme. Mennään muuten nytkin, vaikka sitten ihan kahdestaan.

Vastaväitteitä otan vastaan oikein mielelläni.