Sain viikonloppusiivouksen yhteydessä mieheltä puhuttelun. Jos häneltä kysytään kyse oli vain rakentavasta palautteesta. Hän kun melko harvoin osallistuu siivoukseen, niin sitten yleensä joudun kestämään palautetta tai vaihtuvia suunnitelmia kotimme uudelleen järjestelystä tai no, mistä tahansa.
Rakentava palaute ainakin minun korvaani kuulosti tältä: "Etkö sä hyvä ihminen ymmärrä, ettei tähän taloon mahdu enempää tavaraa? Pitääkö tätäkin säästää? Mitään ei saa heittää pois?"
Oikeassahan tämä koti-insinööri onkin, siitä syystä tuo tuntuu enemmän puhuttelulta. Kaikki kaapit ja laatikot on tungettu täyteen tavaraa. Sinne piiloon, siivoan sitten kun ehdin. En ole ehtinyt. Jokainen kommentti niistä tavaroista viittaa siihen, että olen toivoton ajankäyttöni kanssa. Senkin hetken kun eilen luin lehteä sohvannurkassa olisin aivan hyvin voinut siivota vaikka jotain laatikkoa. Siitä luetusta lehdestä tosin leikkasin irti ne asiat, jotka jäi kiinnostamaan ja loppu lehti lähti paperinkeräykseen.
Täten osallistun siihen johonkin haasteeseen, että heitän yhden tavaran päivässä roskikseen, kierrätykseen tai jollekin joka sen haluaa. En lupaa kuvata jokaista pois heittämääni. Mutta jos aloitan vaikka eteisen laatikostosta, niin sen sisällöllä päästään varmaan ihan sinne joulunaluspäiville asti.
PS.
Laiskuus iski jo pelkästä ajatuksesta: Jos nyt tänään laitan jonnekin nettikirppikselle seitsemän juttua ja joku ne ostaakin, niin saan pitää viikon lomaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Rillo hykertelee ilosta jokaisesta kommentista. Kiitos!