maanantai 2. syyskuuta 2013

Suoraa puhetta

Hyvä ystäväni on monesti minulta kysynyt, että mitä pahaa on suoraan puhumisessa. Hän on siis suorapuheinen ja ainakin itse osaan tätä puolta hänessä arvostaa. Valitettavasti itse en kaikessa puolueettomuudessani osaa samaa taitoa, tai ne ihmiset jotka minulta suoraa puhetta kuulevat ovat aika vähissä. Oikeista asioista, esimerkiksi töissä, suoraan puhuminen on helppoa. Ihmissuhteissa hieman hankalampaa. Ymmärrän toki niitäkin, jotka eivät halua kuulla suoraa puhetta, eikä se joka tilanteeseen sovikkaan. 

Sain töissä kerrankin alaiseltani suoraa puhetta. Tätä olen suorastaan pyytänyt jo monta vuotta. Loppukaneetiksi hän sanoi, että 'anteeksi nyt, mietin tosi kauan uskallanko tulla puhumaan tästä'. Kyse on ihan puhtaasti työasiasta, mistä minä tai kukaan muukaan osapuoli ei voi loukkaantua. Miksi pyytää anteeksi?

Olen täysin missannut ne esimieskoulutukset, joissa opetetaan lukemaan ajatuksia. Yleensä, vaikka suoraan asiasta kysyisin, vastaukset on ihan jotain muuta kuin mitä se sitten on selkäni takana. Voin kertoa, että suorastaan v*tuttaa moinen käytös. En ole pelottava, olen saanut hyvää palautetta oikeudenmukaisena ja reiluna esimiehenä, niin en tiedä miksei voida tulla puhumaan niistä asioista jotka ottaa päähän. Vaikea niitä asioita on edes yrittää paremmaksi muuttaa kun ei tiedä mikä on huonosti.

Taidan palkata suorasuisen ystäväni meille kouluttamaan muillekin sitä jaloa taitoa. Pistäköön rahoiksi! <3

2 kommenttia:

Rillo hykertelee ilosta jokaisesta kommentista. Kiitos!