maanantai 18. maaliskuuta 2013

Pako sairastuvalta

Tässä syy blogihiljaisuuteen:

Viime keskiviikkona esikoinen soitti koulun jälkeen, että hänestä tuntuu että on vähän kipeä. Ja olihan hän vähän kipeä, kuumetta melkein 40 astetta. Päiväkodista kuopusta noudettaessa, hoitaja sanoo, että poika on ollut aika vaisu. No joo, vaisu. Kuumetta melkein neljäkymmentä astetta. Keskiviikkoilta menikin siinä sitten yhden kuuman pakkauksen nukkuessa sylissä ja toista silitellessä. Meidän äänekkäin ja vauhdikkain tapauksemme, Prinsessa, oli täysissä voimissa ja äänessä. Ja hänellä oli TYLSÄÄ!!!

Keskiviikkoiltana käytiin jälleen yksi keskustelu siitä, kenen työ on tärkeämpi. Kumpi menee torstaina töihin. Kumman on mentävä torstaina töihin. Vastaus: molempien! Itsellä oli sovittuja työhaastatteluja ja miehelläkin (muka) supertärkeä palaveri. Lopputulos oli, että mies oli aamupäivän kotona ja iltapäivän sairastupaa ylläpitivät isovanhemmat. Sovittiin vielä, että vedän nopeat versiot haastatteluista jotta pääsen nopeasti ottamaan sisar hento valkoisen roolin.

Torstaina soitin omalle lääkärille joka määräsi molemmille Tamiflu-kuurit. Influenssa jyllää, sillä paikallisesta apteekista oli kyseiset lääkkeet loppu. Eikun kahden kuumeisen lapsen kanssa kiertämään naapurikaupungin apteekkeja. Löytyihän ne sitten jo kolmannesta. Kotona sitten esikolle halkaistiin kapseleita ja sekoitettiin jogurttiin. Maku on paha siitä huolimatta. Oksennus tuli vartin päästä lääkkeenotosta. Pienin saa oman lääkkeensä truutasta, aiheuttaa puistatuksia ja se syljetään ulos suusta. Lopulta oksennus tulee vartin päästä lääkkeenotosta. Pienimmän osalta erona se, että oksennus tulee äidin syliin ja sohvalle, kun esikoinen osui vessanpönttöön.

Voisin jatkaa tästä vielä perjantain, lauantain ja sunnuntain osalta tarinaa. Mutta säästän teidät siltä.

Seuraava osa alkanee pian, sillä Prinsessa valitteli eilen päänsärkyä, millä tämä tauti on meillä kaikilla muillakin alkanut. Aamulla oli kovin väsynyt ja valitteli edelleen päätään. 

Mutta sitten vasta on helvetti irti, kun se perheemme aikuinen lapsi eli mies sairastuu. Hän on kipeämpi kuin kukaan ikinä ollut. Totisesti toivon, että sieltä löytyisi vastustuskykyä, kun en jaksa sitä 75 kiloista lasta kannatella.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Rillo hykertelee ilosta jokaisesta kommentista. Kiitos!