perjantai 16. toukokuuta 2014

Tuleva koululainen ja epäsosiaalinen Arjen Sankari

Oltiin eilen tutustumassa Prinsessan kouluun. Kouluhan on tuttu, siellä kun esikoinen aloittaa syksyllä jo neljättä vuottaan. Mutta tälle meidän eskarille päivä oli kauan odotettu eikä paluu päiväkotiin oikein olisi enää maistunut.

Mutta kyllä oli jännää. Minulla siis. Prinsessa otti asian aika rauhallisesti, käyttäytyi täysin normaalisti aamulla ja olisi jopa halunnut pukea päälleen ihan tavalliset päiväkotivaatteet. Mutta äitiä jännitti. Kuka tulee opettajaksi ja ketä samalle luokalle. En kyllä ymmärrä miksi se mua jännitti, mutta näin vaan kävi. Yllättäen ei itkettänyt yhtään, säästän kyyneleet eskarin päätösjuhlaan ensi viikolla.

Hyvin kävi, luokalla on paljon hyviä tyyppejä vaikka ne valmiiksi valikoidut poikaystävät ja tulevat aviomiehet menikin nyt juuri sille toiselle luokalle. Prinsessa ei tästä lannistunut, totesi, että hän voi niiden kanssa olla sitten aina koulun jälkeen. Opettajakin vaikuttaa mukavalta ja on kovasti kehuttukin opettaja.

Kouluuntutustumisessa oli tarkoitus myös, että vanhemmat tutustuvat toisiinsa. Luokan vanhemmista moni olikin jo minulle tuttu, mutta epäsosiaaliselle miehelleni ne olivat ehkä tuttuja kasvoja jostain, muttei kuitenkaan tuttuja. Keskustelin rehtorin kanssa, johon Arjen Sankarini totesi, että pitääkö sun nyt senkin kanssa kaveerata. No, joo pitää. Ja kun sitten jutustelin muidenkin vanhempien kanssa, niin mies toteaa, että ei sun kuule näitä kaikkia tartte tuntea. No, ei tartte mutta hyvä on tuntea. 

Iltalenkillä naapurin kanssa keskusteltiin epäsosiaalisista miehistämme ja hämmästeltiin, että miksi ihmeessä ikinäkään sosiaalityrkkyinä ollaan nähty mitään hyvää näissä epäsosiaalisissa miehissämme. Tai ettei se epäsosiaalisuus olisi vaikuttanut negatiivisesti parinvalintaan. Ei keksitty selitystä. Vaatinee lisälenkkejä.

PS.
Arjen Sankarini on löytänyt jo sisäisestä keittokirjastaan ohjeen nakkikastikkeen ja jauhelihakastikkeen valmistukseen. Väittäisin, että ylityöni on kannattanut.

2 kommenttia:

  1. Samaa olen joskus miettinyt, kun täällä kans sosiaalityrkky (mä) on valinnut siipakseen antisosiaalisen. Mun päätelmä oli se, että olen aikoinani seurustellut sosiaalityrkkyjen kanssa eikä ne suhteet - yllättäen - onnistuneet. Eli kaksi plus-napaa ei vedä toisiaan puoleensa, pitää olla + ja -. Ei täydelliset ääripäät, mutta kuitenkin selvästi rajan toisilta puolin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä vertaus ex-seurustelukumppaneihin oli oikeastaan ainoa mihin itsekin päädyin, mutta tuo plusnapaisuus kuvastaa todella hyvin.

      Poista

Rillo hykertelee ilosta jokaisesta kommentista. Kiitos!